Poutahaukkojen tarina
Marko Haavisto, omin sanoin:


1996 tein töitä Topi Sorsakosken keikkabändissä. Äitienpäivänä saavuin rundilta äitini juhlalounaalle Lahtelaiseen ruokaravintolaan. Oloni oli rasea, univelkainen ja vanhan "nuottiöljyn" tuoksahdus leijui vielä ympärilläni. Istuuduttuani pöytään äidin ensimmäiset sanat kuuluivat: "Mitenkäs Marko on niin poutahaukan näköinen?" Tuolta istumalta päätin että seuraavan bändini nimi tulee olemaan "Poutahaukat".

Toimiessani 1986-1993 Badding Rockers-yhtyeen keulahahmona - ja myöhemmin Geronimossa - opin miehistövaihdosten kuuluvan bändin pyörittämisen arkeen. Niinpä Poutahaukkojen kohdalla päätin lisätä bändin nimen eteen oman nimeni; jos ja kun kokoonpano vaihdoksia tulee, olen minä mukana joka tapauksessa eikä nimen muuttaminen niin ollen ole tarpeellista.

Keväällä -97 jäin pois Sorsakosken matkasta; palo tehdä omaa musiikkia ajoi kaiken muun edelle. Syksyllä tuli ulos ensimmäinen pitkäsoitto. Ja jo seuraavan vuoden sisällä kokoonpano muuttui kahteen eri kertaan. Alkusyksystä -98 vakiintui tähän mennessä pisimpään toiminut Poutahaukat-kokoonpano. Basso ja laulu: Marko Haavisto, kitara: Jyrki Telilä, rummut: Jukka Teerisaari ja kitara: Jouni Saario. Tuolla kokoonpanolla teimme kolme seuraavaa albumia.

Musiikki on alusta lähtien suurimmaksi osaksi ollut allekirjoittaneen kynästä lähtöisin. Mukana on ollut myös käännöstekstejäni mm. Jerry Lee Lewisin ja Hank Williamsin lauluihin. Vaikutteita on otettu sieltä ja täältä. Henkilökohtaisesti suurimmat esikuvani kautta aikain ovat olleet Elvis Presley ja Black Sabbath, mutta myöskään hyvän suomalaisen iskelmän sekä yhdysvaltalaisen country-musiikin merkitystä ei sovi vähätellä.

Reilut kuusi vuotta toimineen kokoonpanomme historiaan mahtuu paljon hyviä muistoja. Mutta aikansa kutakin. 2005 rumpali Teerisaari vaihtoi orkesteria, samoin kitaristi Telilä. Itse tein "terapialevyn" Marko Haavisto & The Hanks, jossa oli mm. mukana veljeni Ismo Haavisto ja kitaristi Pekka "Devil" Virtanen, joka oli tuottanut kaksi ensimmäistä Poutahaukat-albumia. Ensimmäistä kertaa kahdeksan vuoden aikana aloin ajatella Poutahaukan lennon päättyvän.

Mutta onnekseni Saarion Jouni oli toista mieltä. Jouni oli monta kertaa aiemminkin ollut se eteenpäin lietsova voima kun me muut olisimme jo ripustaneet soittimen naulaan. Niinpä Jounin kanssa päätimme jatkaa ja hyvin pian myös puuttuva puolikas kokoonpanossamme oli taas täytetty. Ensin mukaan tuli kitaristi ja tuottaja Pekka Virtanen, joka oli jo aiemminkin soitellut aika ajoin Poutahaukat-keikkoja Telilää paikaten.

Samoihin aikoihin sain kuulla Turo's Hevi Gee-rumpali Samuli Halosen jättävän paikkansa Turoissa ja soitin siltä seisomalta Samulille kysyen häntä bändiimme. Ensiharjoituksista lähtien vakuutuimme siitä ettei sellaista kantoa olekaan, jota ei nurin käännettäisi. Soundi oli muuttunut, päät uusia ideoita ja ajatuksia tulvillaan. Painuimme pian studioon ja vuoden 2006 alussa näki päivänvalon viides Marko Haavisto & Poutahaukat -CD Tässä ja nyt.

Jos itse olimmekin kovin tyytyväisiä uuteen soundiin, kaikki musiikkimme siihenastiset ystävät eivät välttämättä olleet samaa mieltä. Muutamien kuulijoidemme suuttumus oli käsin kosketeltavissa. Toisaalta Tässä ja nyt -albumi sai aivan uusia tuttavuuksia heristelemään korviaan musiikkimme puoleen, ja esimerkiksi ”Saksan Marttina” tunnettu Humppa-records levy-yhtiön Martti Trillitzsch julisti viidennen levymme olevan parasta Poutahaukkaa siihen asti sekä ensimmäistä kertaa alettiin puhua vakavasti levyn julkaisusta Saksan maalla.

Risuista ja ruusuistakin huolimatta jatkoimme työntekoa niin keikkailun kuin uusien laulujenkin merkeissä. Kotimaan keikkojen lisäksi teimme yhä myös ulkomaan matkoja, mm. Itävallassa, Ranskassa ja Saksassa.

Vuoden 2006 loppuun mennessä olin työstänyt uusia aiheita reilun kahdenkymmenen kappaleen verran. Äänimiehemme Jukka ”Jukkis” Vierimaa on muodostunut tärkeäksi luottohenkilöksemme, liioittelematta voidaan sanoa bändimme viidenneksi jäseneksi. Yhdessä ideoimme äänittämisestä Sysmässä, mökkimaisemissa. Mökillä syntyi 18 valmista laulua, joista 14 päätyi levylle.

Syyskuun 3. 2007 näki päivänvalon kuudes Poutahaukat-pitkäsoitto: Hollolasta Teksasiin. Bändi soi huomattavasti yhtenäisempänä verrattuna edelliseensä. Kriittinen ensimmäinen vuosi kokoonpanona oli jo ehditty täyttää, ja levyä oli äänitetty pitkään ja rauhassa paikassa, jossa orkesteri + äänittäjä työskentelivät, saunoivat, söivät, lepäsivät ja viihtyivät yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa. Tällä kertaa yleisöstäkin kantautui hyväksyvää hyrinää ja myös Saksan Martti näytti vihreää valoa; saksalaiset saivat oman versionsa Hollolasta Teksasiin – levystä loppukesästä – 08.

Samaan aikaan Los Bastardos -niminen yhtye oli julkaissut levyn ja aloittanut keikkailun. Pekka oli mukana myös Bastardoissa eikä päällekkäisyyksiltä voitu välttyä, niinpä kesällä 2008 Pekka sanoutui irti Poutahaukoista. Kitaristi Puka Oinonen oli tulossa hätiin tuuraavaksi kitaristiksi. Mutta Pukankin suunnitelmat muuttuivat yllättäen, kun mies sai vakiopestin Hanoi Rocks:in kitarateknikkona. Oinonen suositteli espoolaista kitaramiestä Kai Järvistä. Puka vakuutti: ”tulette rakastumaan siihen tyyppiin...” Kaitsu tuli ensimmäisen kerran juhannuskeikalle Lahden satamaan, sitten tehtiin keikka Sysmään ja kohta muutamat festivaalit Saksan maalla. Kovin pian oli selvää, että Kaitsu oli tullut jäädäkseen.

Maaliskuun alussa ilmestyi ihka ensimmäinen Marko Haavisto & Poutahaukat -kokoelmalevy, sisältäen kaksikymmentä valittua palaa kautta Poutahaukka-aikain. Kokoelma on nimeltään Tuhannen Kaipuun Maa. Seuraavaa uutta musiikkia sisältävän levyn työstö, on sekin jo niin ikään käynnissä, eli tarina jatkuu…


Lahdessa maaliskuussa 2009,