Sanoituksia / Lyrics / Texte
Majakanvartija (2010)


KAUAS POIS

Ajellaan kauas pois,
paa joku hyvä levy soittimeen.
Ajellaan kauas pois,
vanhus höpöttelee itsekseen.
Tunnelma nousee, tunnelma nousee,
ollaan ja hymyillään.
On helppo nauraa asioille,
ei satu mihinkään.

Ajellaan kauas pois,
kysyt, tunnistanko laulajan?
”Ajellaan kauas pois”,
vastaan vain ja päätä pudistan.
Ehkä tiedän, mut en nimee
nyt juuri mieleen saa.
Silti se toimii, hyvin kulkee
ja jaksaa naurattaa.

Ajellaan kauas pois,
miks jonkun pitää aina herättää
juuri kun kauas pois,
saan kotterollain kanssas köröttää?
Saisinpa jatkaa syvää unta,
niin kauas kuin vain voi -
kaukomailla sinun kanssa olla kauan pois.


HYVÄ ON

Hyvä on - tahdot mennä,
ei ole mitään, millä vois sua pidättää.
Olkoon niin - se päättyy tähän,
tiedän, sua on turha jäämään yrittää.
Hiippailen liiterin luo,
ongen rantaan vien.

Hyvä on - ala mennä,
mäen laelta voit vielä vilkuttaa.
Olkoon niin - se on tässä,
laitumella lehmänkello kilkuttaa.
Lieron pätkän koukkuun paan
ja soudan kaislikkoon.

Ja kyyneleet, ne karkailee
vasta paljon, paljon myöhemmin.
Kiukun ja tän pettymyksen,
jos voisin, tallin taakse hautaisin.

Hymyillen toivottelen:
”Hyvää matkaa, pidä huolta ittestäs”.
Hymyillen vaikenen.
Kaiken mitä sait, voit pitää hyvänäs.
Kiihdytän askeliain,
huudan männikköön!

Ja kyyneleet, ne karkailee
vasta paljon, paljon myöhemmin.
Kiukun ja tän pettymyksen,
jos voisin, tallin taakse hautaisin.


ETSIN

Minä kiersin ja kiersin
ja kiersin, etsin sinua niin.
Kuljin valojen loistosta
kortteleihin pimeisiin.
Työmailla nosturit nukkui,
niiden varjoihin hahmoni hukkui.
Ja missä taajama päättyy,
aioin palata jo kaupunkiin.

Epätoivo ja pettymys
löivät minut kanveesiin.
Vihan kurimus yltyi
ja jouduin sen pyörteisiin.
Sitten muistan vain pimeän pellon,
avunhuudot ja olennon hennon,
joka lopulta raukesi
kouriini multaisiin.

Yhä kierrän ja kierrän
ja kierrän etsin sinua niin.
Kuulen äänesi, pään kun painan
seinien sementtiin.
Mutta ketään ei kulje siellä,
olen yksin öisellä tiellä.
Ja vaikka etsin ja etsin,
en löydä tietä kaupunkiin.


JÄTTILÄINEN

Luo sinä lauluja vaan,
jää sulaa ajallaan.
Yön syliin ollut päivä painuu.
Luo sinä lauluja vaan,
kukin koittaa omillaan,
ja lapsuustalvet kaukaa kaikuu.

Kuin jättiläinen oisi
kirkontornin katkaissut.
On sumu viikkokaudet
yllämme makaillut.
Ja liikenteessä kiroan taas,
kun ei valo suostu vaihtumaan…

Luo sinä lauluja vaan,
viihdykettä kaivataan.
Jotain mikä karvat pystyyn nostaa.
Luo sinä lauluja vaan,
saat meidät huomaamaan,
kaikkea ei kaupasta voi ostaa.

Kuin amatöörit oisi
nappuloita väännellyt
ja päättymättömän syksyn
yllemme jättänyt.
Ja liikenteessä kiroan taas,
kun ei valo suostu vaihtumaan…

Kuin jättiläinen oisi
kirkontornin katkaissut.
On sumu viikkokaudet
yllämme makaillut.
Ja liikenteessä kiroan taas,
kun ei valo suostu vaihtumaan…


EROPELI

On kylmä kiertää puistoja
aamuneljän aikaan.
Ja pyöritellä muistoja
alla kylmän taivaan.
En pieneen vuokrahuoneeseen
nukkumaankaan jäädä voinut.
Kohta varmaan kuukauteen
ei ovikello ole soinut.

Eropeli, eropeli,
Eropeli, eropeli.
En siedä perhetuttuja,
ne näyttää menneen fiftififti.
Ne laittaa kiertoon juttuja;
”missä, milloin ja miksi”.
Olleen lapsenuskoni
myötä muun myös näen menneen.
Lujilla on nyt luottoni
maailmankaikkeuden henkeen.

Eropeli, eropeli,
Eropeli, eropeli.

On aika meidän finaalin,
ja kumpikin on omillansa.
Niin sinä, niin kuin minäkin,
ansainnee palkintonsa…

Eropeli, eropeli,
Eropeli, eropeli.
Eropeli, eropeli,
Siihen se meni, eropeli.


YKSI ON LIIKAA, KYMMENEN LIIAN VÄHÄN

On pakko myöntää, on meilläkin
melkoisen kostea suku.
Jos joku laskis ne hylsyt,
niin kertyisi melkoinen luku.
Ja jo varhain myös äitini huomas sen,
että isieni perinnöltä välty en.
Kun rippijuhlissa sahtia sain,
heti tärveltyi puku.

Ja äiti neuvoi:” voi poikani, kunpa sä oppisit tämän,
sulle yksi on liikaa ja kymmenen liian vähän.”

Minä kasvoin ja vartuin
vain etsien kaikkea kivaa.
No, sitä löytyi ja piisas
niin kauan kuin piisasi simaa.
Jossain tuntoni pohjalla tiesin sen,
että ihannemittoihin yllä en.
Mut en paineita huolinut,
laskin vain reippaasti rimaa.

Ja äiti neuvoi: ”voi poikani, kunpa sä oppisit tämän,
sulle yksi on liikaa ja kymmenen liian vähän.”

Nyt mun juhlat on jatkuneet
kakskytä vuotta ja risat -
Ovat tuttuja aamuiset
baarien autiopihat.
Ja vaikka hammasta purrenkin vastaan paan,
pyhäaamuna äitiä muistan taas,
kun on paksuna kieli
ja hukassa eurot ja likat.

Äiti neuvoi: ”voi poikani, kunpa sä oppisit tämän,
sulle yksi on liikaa ja kymmenen liian vähän.”
Mulle yksi on liikaa ja kymmenen liian vähän


LÖYLYNLYÖMÄ

Huoneeseen kun tuut,
huomioni saat
ja unohtuvat kaikki muut.
Näet heti sen
ja muutkin tajuaa,
vaikka muuta näyttelen.

Naurakaa te vaan -
Ukko vapisee!
Tuskin juoman lasiin saan
kun sä katot noin.
Mun posket helottaa,
hitto miten hyvin voin!

Ja mä oon kuin löylynlyömä.
Juu, mä oon lanttumoro taas.

Puhe sorisee,
en kiinni siitä saa,
ja jutut ohi kolisee.

Odottelen vaan,
sammuispa jo muut,
ja pääsisimme painimaan.

Hei, mä oon kuin löylynlyömä.
Juu, mä oon lanttumoro taas.

Ja mä oon kuin löylynlyömä.
Juu, mä oon lanttumoro taas.


TARZAN

Lammen rantaan astelen.
Se hetki päivästä on,
kun aikaan olleeseen katselen
ja tuuli on ponneton.

Niin kuin vanha intiaani vetäytyy
piiloon kukkuloille kuolemaan,
mun mieli salaa muistoihinsa käpertyy
ja huomiseen ei suostu uskomaan.

Oouoouoo täällä tarzania leikittiin.
Oouoouoo nakuina kalliolle kiivettiin.
Oouoouoo aave kaislikossa huokailee.
Oouoouoo jostain uniikista kuiskailee.

Istun penkillä laiturin
ja arvaan turhaa se on,
kun katson ihmeitä taiturin,
jo viskaan pois haulikon.

Ja kummarrun, se vaikka tekee kipeää,
peilityyntä pintaa katsomaan,
siellä on tuo vieras kaljuuntuva pää,
kuin tullut tuttavuutta hieromaan.

Oouoouoo, täällä tarzania leikittiin.
Oouoouoo, nakuina kalliolle kiivettiin.
Oouoouoo, aave kaislikossa huokailee.
Oouoouoo, jostain uniikista kuiskailee.


VOIMAA

Lueskelet kirjaa ikivanhan shamaanin.
Eilen kävit luona jonkun noitatohtorin.
Valkoista ja mustaa, pimeää ja valoisaa.
Nostetta ja tuskaa vuorotellen tipottaa.

Haet voimaa.
Suurempaa voimaa.
Haet voimaa,
koetat jaksaa eteenpäin.

Kun pyhä henki hukkuu, tulet kuppiloihin taas.
Ja jonkun linnahörhön, ehkä seuraksesi saat.
Jos se lyökin lujaa, se tietää mitä haluaa.
Sinut nostaa olkapäilleen, sinut polvillesi saa.

Haet voimaa.
Suurempaa voimaa.
Haet voimaa,
koetat jaksaa eteenpäin.

En tiedä mistään mitään, en voi tulla neuvomaan.
Vastaukset piillä voivat ihan missä vaan.
Jos se onkin kaikki, ei joku jossain erillään.
Ja mahdoton löytää, jos aina väistää itseään.

Haet voimaa.
Suurempaa voimaa.
Haet voimaa,
koetat jaksaa eteenpäin.


LESTI

”Mitäs ne pennut kulmalla venttaa,
venttaatteks te pulloo?
Mitäs ne pennut kulmalla venttaa,
venttaatteks te pulloo?
Voinhan mä teille lastin hakee,
voinhan mä lastin hakee.
Paljos paatte hakuja,
jos asia hoituu kuntoon?

Pari röökii on liian vähän,
yksi huikka ei piisaa.
Pankaa neljä euroo tähän,
se nyt ei oo liikaa!
Voinhan mä teille lastin hakee,
voin mä sen hakee.
Mennään vähän syrjemmäksi,
ettei jengi tsiigaa…

Menkää pennut matkoihinne.
Siin’ on teille lasti,
pankaa ne pullot hihoihinne,
menkää nopeasti!
Aina mä voin sen lastin hakee,
aina mä voin sen hakee.
Pankaa sana kiertoon,
lesti hoitaa huokeasti!

Must ei sitten puhuta,
ei mua oo nähnyt kukaan,
jos ne jostain portaikosta
poimii teitä mukaan.
Lestinä mut kaikki tietää,
Lestiksi ne sanoo.
Ja jos Lestin petät,
kosto seuraa, sen mä lupaan.

Mitäs ne pennut kulmalla venttaa,
venttaatteks te pulloo?
Mitäs ne pennut kulmalla venttaa,
venttaatteks te pulloo?
Voinhan mä teille lastin hakee,
voinhan mä lastin hakee.
Sanokaa vaan mitä lajii
ja kuinka monta tulloo?”


TÄLLAINEN MIES

Voi, olen myöhässä jälleen!
Suo anteeksi, olen tällainen mies.
Oi, miksi taas kävi tälleen!
Suo anteeksi, kun olen tällainen mies.

Lakki päässä minä istahdan pöytään,
en edes kenkiä riisu, ellet ymmärrä huomauttaa.
Lakki päässä minä istahdan pöytään
ja vielä lautasen nuolen, mut en kiitosta muistakaan.

Voi, olet suuttunut jälleen,
en voi kuin katsoa pois.
Oi, kun sä sätit mua tolleen,
en voi kuin katsoa pois.

Purkka suussa, sua suudella koitan,
pesemättömin kourin tukkaasi silittää.
Purkka suussa, sua suudella koitan,
ottaa lähelle vähän, jotakin hyvittää.

Jaa, se on mentävä jälleen!
Juu, olen kiireinen mies.
Jaa, että jotain jäi kesken…?
Juu, olen kiireinen mies…

Lakki päässä minä istahdan pöytään
ja purkkaani jauhan, enkä puhetta ulos saa.
Lakki päässä minä istahdan pöytään,
voisko tällainen mies muulla tapaa sua rakastaa…?


KAHLEET

Helteinen päivä ja pölyinen tie,
kengät jalkoja hankaa.
Traktori maamiestä ohitse vie,
hän levittää pellolleen lantaa.

Siinä on työ, johon pystynyt en,
kulkijapojaksi jäin.
Viiniä juoden, yöt rämpytellen,
kurkotin tähteä päin.

Riisu jo kahleeni pois,
seuraksi matkaani jää.
Riisu jo kahleeni pois,
paljasta määränpää.

Suuresta talosta käteen jäi luu -
Niin käy, kun laulaa ja pinnaa.
Vähempään pystyin kuin lupaili suu,
En saanutkaan naapurin Minnaa.
Näetkö kyyneleet, kuuletko kun
hulluna huudan jo luo?
Toteen nyt viestisi ilmoitetun,
tulla viimeinkin suo!

Riisu jo kahleeni pois,
seuraksi matkaani jää.
Riisu jo kahleeni pois,
paljasta määränpää.


MAJAKANVARTIJA

Mitä täältä kertoisin.
Kaikki on kuten toivoinkin,
yöt pimeitä ja tuuli rantaan lyö.

Sen vanhan telkkarin
kaupunkiin hylkäsin.
Radio on sentään kun ei kala syö.

Ja polun päähän nauhan tuon,
jos joku mua etsii, niin löytää luo.

Kuin majakanvartija minä luonteeltani oon,
en lähtisi diskoon, en rodeoon.
Kuin majakanvartija minä luonteeltani oon,
ihastun paikkaan autioon.

Muistan miten me riideltiin,
eri takseissa lähdettiin
ja taakseen katsonut ei kumpikaan.

Ei majakanvartijaa
paljon seura vois kiinnostaa.
Sä olet tervetullut milloin vaan.

Ja polun päähän nauhan tuon,
jos joku mua etsii, niin löytää luo.

Kuin majakanvartija minä luonteeltani oon,
en lähtisi diskoon, en rodeoon.
Kuin majakanvartija minä luonteeltani oon,
ihastun paikkaan autioon.

Ja polun päästä nauha tuo,
jos haluat, ettei muut löydä luo.

Kuin majakanvartija minä luonteeltani oon,
en lähtisi diskoon, en rodeoon.
Kuin majakanvartija minä luonteeltani oon,
ihastun paikkaan autioon.