Sanoituksia / Lyrics / Texte
Lamppu palaa (2002)


NIIN KUIN LUMI (JOKA SATAA HILJALLEEN)

Olen seilannut liian kauan
ja nyt tahtoisin sinun luo,
mutta seilasin liian kauan;
etkä enää huoli mua, etkä enää huoli mua.

Valotihkussa sydän hakkaa
ja kuin ihmettä odottaa
aamuneljältä soitto lakkaa,
ulos viimeisen taluttaa, ulos viimeisen taluttaa.

Nyt annan luvan itsellein; heittää tilanteen.
Nyt annan luvan, olen vain;
niin kuin lumi, joka sataa hiljalleen.

Olen seilannut liian kauan
ja nyt tahtoisin sinun luo,
mutta seilasin liian kauan
enä enää löydä sua, enkä enää löydä sua.

Minä kaikkea muuta pyysin,
vaikka riittänyt hetki ois
Vielä huutelin vaikka syykin
oli aikaa jo mennyt pois, oli aikaa jo mennyt pois.

Nyt annan luvan itsellein…

Vain oikeutta hetki olla;
kuin ei huomista oliskaan
Tässä loikoilla toipilaana,
vailla mietettä polttavaa, vailla mietettä polttavaa.

Nyt annan luvan itsellein...

M. Haavisto


PAHA VAANII

Mua paholainen vaanii joka kulman takana,
missä vain mä kuljen, kuiskii kieli katala.
sen silmät mua katsoo olutlasin pohjolla;
sen hymyilevän huomaan vieraan tytön huulilla.

Mua paholainen vaanii joka kulman takana,
minne vain mä kuljen, on tuo tunne mukana.
Kaikenaikaa onneni on vaakalaudalla;
jos se ei käy sisälle, se oottaa ovella.

Luoja auta, pidä kurissa;
kaidalla tiellä, poissa kiusauksista.
Luoja auta; vaikka tukista!
Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana.

Tuo varjo aina auringosta osan piilottaa,
kauneimpiinkin uniin siipinensä liihottaa.
Tänään kuljen hymyillen vaan tiedä tulevaa.
Pelimme kun etenee vain päivä kerrallaan.

Mua paholainen vaanii joka kulman takana,
minne vain mä kuljen on tuo tunne mukana.
Alttiina oon silloin kun on mieli apea.
Rakkaan kanssa helpompaa lie pahaa paeta.

Luoja auta, pidä…

Voin elää kuten tahdon, kunhan pysyn varuilla.
Se ketään ei vie väkisin, saa kukin valita.
Vaan hankalaa on aika-ajoin mieli hallita,
itsemurhalentäjää ei ruusuin palkita.

Luoja auta, pidä...

M. Haavisto


KIELLETTY MUISTO

Vanhan lammen luo saavun
ja käyn alas rantaan.
Tuttu maisema kauas taas
mietteeni kantaa;
Muistan kesän ja lämpöisen veen,
vastarannankin kallioineen –
Vaikka kieltäydyin;
sydämein luvan taas antaa.

Hieman arkaillen käyn kuin suljettuun puistoon;
vaaran tuntien, suostun kiellettyyn muistoon.

Ei kaipausta voi
ylpeillä hymyillä poistaa.
Se uinuu hetken
ja sitten taas äänensä toistaa.
Suru lähde ei nauraen pois,
ajan kanssakaan vaikka niin sois;
se työnsä vaatii;
ja ehkä taas aurinko loistaa.

Hieman arkaillen...

Vuodet vierii
ja sittenkin pää yhä taipuu.
Oon kuin orjaksi jäänyt
tän polttavan kaipuun.
Enää luoksesi haaveile en,
elän silti kuin riippuvainen;
takerruin meidän
menneitten päivien kaikuun.

Hieman arkaillen...

M. Haavisto


TUMMANPUNAINEN PAKETTIAUTO

Tummanpunainen paketti-auto
kääntyy maantielle yskien.
Niin kuin aikanaan Rauli laulo;
ne on ”kunkkuja” jokainen.
Minä jään mattotelineelle miettimään.
Olen niin kuin en huomaisi, muualle käännän pään.

Tummanpunainen paketti-auto;
muovikasseja puolillaan.
Kauan lähtöä mielesi hauto;
ootti veijari vuoroaan.
Minä jään mattotelineelle miettimään;
muina miehinä roskista kivillä viskelemään.

Tummanpunainen paketti-auto
märkää maantietä viilettää.
Rämmi rauhassa; kauho, kauho,
kohti uljaampaa elämää!
Minä vaan, jään mattotelineelle istumaan;
siinä pilviä lasken, en jälkeenne vilkaisekaan.

Olkoon kirottu paketti-autos,
tuokoon vaivoja jokainen ties;
Oli somero, lahti tai hauho,
on kädet rasvassa sun uusi mies!
Minä jään mattotelineelle miettimään;
olen niin kuin en huomaisi, muualle käännän pään.

M. Haavisto


LAMPPU PALAA

Pimeä yö vaaroja mustanaan;
niitä liioitellaan, niitä palvotaan.
Minä menen vaan, mut’ en silmät kii!
En luota liikoja puheisiin.

Lamppu palaa, lamppu palaa.
Lamppu palaa, lamppu palaa läpi yön!

Kuka tahansa voi mua opettaa.
Mikä toimi ei, sen voin unohtaa.
Minä menen vaan, otan opiksein;
se mikä pelaa, sen otan omaksein.

Lamppu palaa...

Nuoren miehen mieli kuin untuvaa;
kaiken ajan alttiina mihin vaan.
Pitkän ajan vei ja taas tajuan;
sydäntäni seurata haluan.

Lamppu palaa...

M. Haavisto


MEIDÄN VUOKSI

Paljoa en saata mä antaa,
mun rikkaus on tää työ.
Kuitenkin puolet voin kantaa,
valvoa kanssasi yön.

Ne kaikki suuret sanat, joita uhosin;
pois putoilivat yksi kerrallaan.
Nyt palaan sinun oven taakse takaisin;
oon tällä kertaa valmis koettamaan
meidän vuoksi vaan.

Suuria ei maailma tuonut,
kaiken kun pienenä näin.
Käynyt ei niin kuin oisin suonut
ja kuitenkin parhain päin.

Mä tahdoin mennä maailmalle näyttämään
ja maailma mut painoi kumaraan.
Nyt palaan omaa paikkaani taas täyttämään
ja oon valmis tällä kertaa koittamaan
meidän vuoksi vaan.

M. Haavisto


KULKURI (RAMBLIN’ MAN )

Mä voin jäädä kotiin, jäädä viereesi sun;
kunnes mieli alkaa palaa ja vie pois mun.
Silloin laukkuni pakkaan ja valvon yön;
nousen aamu-junaan, oven kiinni lyön.
Sua kaipaan beibi, mut’ minkä mahtaisin;
kun luoja loi mun; se loi kulkurin.

Jotkut saattavat sanoo; et’ itsekäs oon,
käyn soitellen sotaan, vien sut turmioon.
Mut’ jos en laittaisi meneen, jos en laulaa sais;
oisin kylmä kuin kivi, kuin pelkkä varjo vain.
Sua kaipaan beibi, mut’ minkä mahtaisin;
kun luoja loi mun; se loi kulkurin.

Ei oo kaupungilla välii, ei rahallakaan;
kunhan maisema vaihtuu, kunhan liikkua saan.
Siis anna mennä mun beibi, koska tunnen niin;
että siinä on se työ, johon mut’ muovattiin.
Ja kun mun aika on täys ja käyt haudalleni,
niin tiedät luoja vei jo kotiin sun kulkurin.

Hank Williams, suom.san. M. Haavisto


STAY

Don’t go away, don’t go away,
What’s the use to go away and
to start all over again
We’ll be allright, we’ll be allright,
We’ll end the storm and make it shine
and everything will be fine.

Oh, dear, can’t you hear the sweetest ode?
Only we can find silverlining road.
Stay by me, please stay
We’ll be fine if you stay.

Don’t run away, don’t run away
Would be too easy to run away,
too easy to give it up.
Many wondering ‘round,
many wondering ‘round
Taking all the love you give,
one night stand and a highway bound.

Only song can take you to paradise,
But a tune and the words is just disguise.
Stay by me, please stay
We’ll be fine if you stay.

Why to go away, why to go away?
Would be better just face the world
together day after day.
I need you so, I need you so,
Without you out in a cold,
I’ll wither and die away slow

Though we may know each other, oh so well
It will take much longer, I can tell,
Stay by me, please stay
We’ll be fine if you stay.

Alkup. sanat M. Haavisto, engl.san. V. Haaja


VÄHÄN ENNEN VAPPUA

On sillä ekan kerran minihame yllä,
täytyy vain vilkaista ja huomaa sen kyllä;
nykii ja nyppii helmaa sormenpäillä,
kävelee niin kuin oisin heikoilla jäillä.
Kevät tekee tulojaan ja vilauttelee sulojaan
jo vähän ennen vappua.

On sillä ekan kerran minihame yllä!
Täytyy vain vilkaista ja huomaa sen kyllä;
askelten tahtia ei löytyä meinaa,
jokaisen puodin luona ikkunaan peilaa,
kevät tekee tulojaan ja vilauttelee sulojaan
jo vähän ennen vappua.

Mä hukkaan tupakat ja hukkaan myöskin stendarin
ja mul’ on aikamoinen tunne, pian hukassa oon itsekin!
Vaik’ ei se mitään uutta tee, se joka kerta samanlailla kolisee;
kun kevät tekee tulojaan ja vilauttelee sulojaan
jo vähän ennen vappua.

On sillä ekan kerran minihame yllä!
Täytyy vain vilkaista ja huomaa sen kyllä!
Liekö niin enkeli kuin päältä päin näyttää;
ehkä jo meitä osaa hyväksi käyttää
kun kevät tekee tulojaan ja vilauttelee sulojaan
jo vähän ennen vappua.

M. Haavisto


MENTYÄ LUMEN JA ROUDAN

Mailleen taas aurinko painuu,
jossakin yölintu laulaa.
Varjot jo yön tummaan vaipuu
kun päivä saa nuttunsa naulaan.

Nauttien tyyntä ja rauhaa;
luonas en näin olla saa kauaa.

Niin kuin sun kukkamaa;
kaipaamme sateen ja poudan.
Oon sun luonasi taas
mentyä lumen ja roudan.

Hiivitkö portaille illoin
kun pihalla syksyyn jo vaihtuu?
Kun talvi on kylmin, myös silloin
muista, se ajallaan taittuu.

vierelläin taas katselet hiljaa
verkkaisaan huojuvaa viljaa.

Niin kuin sun kukkamaa
kaipaamme sateen ja poudan.
Oon sun luonasi taas
mentyä lumen ja roudan.

M. Haavisto


TUO HÖLMÖ ( THAT KIND OF FOOL )

Hei, katopa vaan; tuo hömö kotiin lähtee taas,
se yhden juo, muttei juo aamuun milloinkaan.
Se antoi sanan ja se myöskin pitää sen;
Miksen mä voi olla hölmö tuollainen.

Hei, katopa vaan; tuo hömö palvoo vaimoaan,
nuo kauniit neidit se ihan noin vaan ohittaa.
Se ei ees tiedä mitä on olla syyllinen;
miksen mä voi olla hölmö tuollainen.

Mä koitin kaikin keinoin sulle olla hyvä mies,
mut’ vaikka kuinka vannoin jo mua kutsui mieron tie!

Hei, katopa vaan; tuo hölmö kotiin lähtee taas,
se yhden juo, muttei juo aamuun milloinkaan.
Se menee kotiin eukkonsa luo hymyillen.
Miksen mä voi olla hölmö tuollainen.

Voi, kunpa vois olla hölmö tuollainen..

Suomalaiset sanat M. Haavisto