Sanoituksia / Lyrics / Texte
Kunpa tietäisitkin (2004)


RUMPU SOI

Voi hitto vieköön, kuinka mä ennen pyörin ja kompuroin!
Minä kiersin baareja vuosikaudet ja pääni täyteen join.
Nyt seison kadun kulmassa ja pelastusta rumpuni soi!

Minä varastin rahaa ihmisiltä, niiden taskuja tyhjensin.
Minä petin ja särjin sydämiä; juonin ja vehkeilin.
Nyt seison kadun kulmassa ja koitan maksaa takaisin.

Rumpu soi, rumpu soi!
Rumpu soi, rumpu soi;
kunniaa mun faijalle,
joka valon yöhöni toi.

Minä ryöstin kioskia kännipäissä kun ne pani mut’ rautoihin,
oli siihen katketa kananlento, olin valmis jo lautoihin;
mut faija kolkutti ovelle ja minä oven aukaisin.

Voi hitto vieköön, kuinka mä ennen pyörin ja kompuroin;
silloin kirosin elämääni katkerasti, kuin nuoralla taituroin.
Nyt seison kadun kulmassa ja pelastusta rumpuni soi!

Rumpu soi, rumpu soi!
Rumpu soi, rumpu soi;
kunniaa mun faijalle,
joka valon yöhöni toi.

M. Haavisto


NELJÄ PÄIVÄÄ, NELJÄ YÖTÄ

Oli ranta, oli kuu; olit lähelläin.
Suuri onni tuuditteli pientä sydäntäin.
Kumpainenkaan kuvitellut ei tuon enempää,
mut’ neljä päivää, neljä yötä; ei yhtään vähempää.

Täydellistä riemua sain hetken
sun kanssasi maistaa –
Ja vaikka maantie vie taas mua,
en surra nyt kehtaisi lainkaan;
kunhan vaan sut muistaa saan!
Kunhan vaan sut muistaa saan!

Kaikki niin kuin elokuvaa, kaikki kohdallaan;
sanoiksi sen tuskin pukis laulu kauneinkaan.
Parhaat juhlat elämässä tulee yllättäin;
neljä päivää, neljä yötä kätes kädessäin.

Täydellistä riemua...

M. Haavisto


ÄLÄ TULE SITTENKÄÄN

Puunasin, putsasin,
kiillotin ja lakaisin.
Lavastin alibin,
suunnitelman rakensin.
Viikoksi hän lähti vanhempiaan tapaamaan,
kauan tätä ootin että oisin vapaa vaan
nyt kun hetki lähestyy niin alan empimään;
otan numeron ja hälle soitan; ”älä tule sittenkään”

Harjasin, kampasin,
puin ja pitkään peilasin.
Taktikoin, ennakoin,
joka mutkan huomioin.
Viikoksi hän lähti…

”Älä tule sittenkään – en pysty tähän mitenkään.
Nyt ajatus jo yksinään – älä tule sittenkään!”

Ja nyt nään kun yhtenään
valokuvat hyllyillään
mua kuuntelee, katselee,
liikkeitäni tarkkailee;
eikä auta vaikka puhelimeen kuiskisin,
hänen yo-kuva lukee ajatuksetkin;
koko koti kalusteineen niskaan hengittää –
luulen että tällä kertaa passaan;

”Älä tule sittenkään – en pysty…

M. Haavisto


LIIAN KESY COWBOY

Herään maanantai-aamuna keskeltä kaupungin,
tämä huone on outo, on outo tuo nainenkin.
Liukenen liikenteen meteliin,
panen toivoni viimeiseen seteliin;
tätä ”vuotavaa kattoa” hieman jos paikkaisin.
Arvannut en mitä tilasin, nuo vuodet kun haaveilin ja tahdoin olla niin

kuin vaeltava ratsumies, kuin laulut; joita lauloin
mut’ unelmasta koitui ies, oon liian kesy cowboy.

Nämä nahkaiset saappaat ja rotsi kai jaksaiskin,
mutta mitta on täysi jo paikkani vaihtaisin;
kaupungin ruuhkaa ja vilinää,
katson kuin kaukaista elämää,
jota ennen en huolinut, nyt mukaan tahtoisin!
Arvannut en mitä tilasin, nuo vuodet kun haaveilin ja tahdoin olla niin

kuin vaeltava ratsumies, kuin laulut; joita lauloin
mut’ unelmasta koitui ies, oon liian kesy cowboy.

Nuo mun lapsuuden sankarit tällaista sietäisi ei!
Ne vain kasvonsa huuhtoi ja taas uusi seikkailu vei.
Eikä ne tunteista metelöi,
eilisen heiliä ikävöi;
minä kaikkeni koitin, nyt tunnustan itsellein;
arvannut en mmitä tilasin, nuo vuodet kun haaveilin
ja tahdoin olla niin

kuin vaeltava…

M. Haavisto


YÖKSI LUOKSENI JÄÄ

Mä tiedän, et voi sieluani pelastaa,
et haavojani parantaa
ja luulen että aitoon rakkaustarinaan
en pysty enää milloinkaan.
Mut’ kaipaan yön tummaan jonkun lähellein;
tän yön oon yksin voimaton.
Sua pyydän; jää ystäväksi vierellein
kunnes aamu tullut on.

Yöksi luokseni jää.
Yöksi luokseni jää.

En tahdo tietää mistä tuut ja mihin meet,
en mitään pyydä lupaamaan.
On muiden helppo syyttää että väärin teen,
vaan jos en pysty parempaan?
Nyt kauaa ei aikaa kun saa pitkä yö,
se niskaani jo hengittää.
Ja kiivaammin yksinäinen sydän lyö
kun anelen sua viipymään.

Yöksi luokseni jää.
Yöksi luokseni jää.

M. Haavisto


SINUN SILMIEN LOISTOSSA

Sinun silmien loistossa loistossa matkaani taitan vain,
se sinun makea nauru soi lauluna huulillain.
Sai joka ainoan piirteesi mieleni tallettaa
ja ne on mukana nyt, niistä luovu en milloinkaan.

Rakkaus koskaan alkaisi ei vaatimaan;
kaiken antaa vaan ei huoli omistaa.
Puhtaan tunteen kohtasin kun tavattiin;
hetken aikaa ja hetimiten erottiin.

Nyt sinun silmien loistossa matkaani…

Silloin tällöin palaan meidän kahvilaan,
istun pöytään, käyn läpi kaiken uudestaan.
Teen niin, teen näin; joskus joudun itkemään,
kaunis kantaa on myös pientä ikävää.

Kynsin, hampain isken kiinni elämään,
tunnen voimas vaikka sua en enää nää.
Kaiken aikaa olet tuolla jossakin;
pitkään mietin kuinka tämän sanoisin;

Nyt sinun silmien loistossa matkaani...

M. Haavisto


KUNPA TIETÄISITKIN

Viime öinen vieläkin ravistaa,
unen henkäys poskia punottaa.
Tulen jostakin, menen johonkin;
äiti soitti ja toivotti hyvää keikkaa.

Paholainen puolikas povessaan
tuli kyytiin ja sai meidät tanssimaan.
Otin jotakin, jatkoin jollakin;
äiti soitti ja toivotti hyvää keikkaa.

Oi, kunpa tietäisitkin, miten valtateitä pitkin
täällä juhlitaan ja täällä lauletaan.
Oi, kunpa tietäisitkin, miten viime yönä itkin
ja olin valmis kaikesta luopumaan.

Auto kulkee moottori jylisten,´
takapenkillä maailmaa vakoilen;
etsin elämää ja mitä käteen jää?
Kun kaikki on kuin yhtä samaa keikkaa!

Oi, kunpa tietäisitkin…

Pyhä-iltaan laskeudun täältä näin;
tule vierees heikkona, allapäin.
Lupaan jotakin, luovun jostakin,
kunnes firma soittaa ja lupaa lisää keikkaa.

Oi, kunpa tietäisitkin...

M. Haavisto


PÄIVÄ ELÄMÄSSÄ

Huomenta vaan virkailija; oisko mulle töitä,
rahat loppui ja sen tähden valvonut oon öitä.
Ei oo mitään papereita peruskoulun jälkeen;
soitellut oon siellä täällä, laulanut ja tälleen –
Kiitos, rouva virkailija, mitä kone näyttää?
Oisko mitään mihin joutojätkää voisi käyttää?

Iltapäivää tarjoilija, eipä tullut töitä;
kanitellaan mitä löytyy ja kiristellään vöitä.
Oishan mulla kitarani ja sormet, joilla soittaa
vaan tuo karaoke kansan mielenkiinnon voittaa.
Kiitos, neiti tarjoilija; tuopin otan sentään,
ei kai tässä maailmassa helppoa lie kellään.

Hyvää yötä vaimo-kulta, parhaani taas koitin;
iiriksessä kaljapalkalla kun illan soitin.
Ei nyt viitsis kesken yötä jatkaa vanhaa riitaa,
ei kai näitä huveja oo minullakaan liikaa;
Jotain olemisen syytä tähän päivään keksin,
vaikka sitten iiriksessä trubaduurin pestin.

M. Haavisto


PIRU JA PELIMANNI

Kerran pelimanni soitteli kitarallaan (digi-dau-digi-dau…)
kun piru saapui vierelleen kuuntelemaan.
Ja sanoi kohta; ”nätistipä soitatkin,
jos miestä susta löytyy, sinut kilpaan haastaisin”?
Vaan pelimanni totes; ”miksi kilpailemaan,
lyödään hynttyyt yhteen, käydään kimppaan soittamaan!”

Ja pelimanni näppäilyä jatkoi taas (digi-dau-digi-dau…)
Myös piru kaivoi kitaransa laukustaan.
Vaan minkälaisen soolon pätkän taikoikin,
sen pelimanni toisti kohta sormi n taitavin.
Ja tempo kiihtyi hiillostavaan tunnelmaan,
hetken liekki haki, kunnes syttyi svengaamaan!

Ja kohta raikui pitkin poikin maailmaa (digi-dau-digi-dau…)
Nyt kaikki tahtoi kuulla yhä uudestaan (digi-dau-digi-dau…)
Tyttäret ja äidit siitä hullaantui,
mainosmiehet rahoinensa maahan polvistui.
J minne vain tuo limousine saapuikaan;
teiden varret velloi ihmismassaa hurraavaa!

Tuo pelimanni aikaa sitten kuollut on.
Vaan seuraajien määrä lienee laskematon.
Ja kaltaisesta suosiosta haaveillen
riutuu nuoret pelimannit unhoon vaipuen.
Mut’ aina tulee joku, jota onnistaa;
joku, joka pirun kanssa kaupat aikaan saa!

M. Haavisto


TIE TÄHTÖSIIN

Nojaan jukeboxiin yksinäin;
vielä lasi sentään pysyy kädessäin.
Paljon näen muita saapuvan
kun toiveikkaana oveen tuijotan.

Joku jotain sanoo, kuule en;
ja se kohta paikkaa vaihtaa, moikaten.
Paksuun savuun diskon meteliin;
unohdun taas omiin mietteisiin.

Oi, kuinka kaipaankaan nyt luokses uudestaan,
vain kaksin löydettiin tie tähtösiin.

Toissa yönä taksi pois sut vei,
kai mielestäsi selväks kaiken teit;
vaikket suonut tilaisuuttakaan
minun koittaa omaa kantaani selostaa!

Mokasin ja siksi tuskan toin,
mutta kelle vaan niin joskus käydä voi –
En oo virheetön mut’ tosiaan;
sua tahdon nyt, sua tahdon ainiaan!

Oi, kuinka kaipaankaan nyt luokses uudestaan,
vain kaksin löydettiin tie tähtösiin.

Tie tähtösiin, tie tähtösiin!

M. Haavisto


HÄN ON MUISTOJA VAAN

Korkean harjun laelle nousen seisomaan,
saavun kuin vanhaa tuttua jälleen katsomaan;
kun pois on hän, kun pois on hän.

Suurien pensaiden keskeltä maisema aukeaa;
siellä se kaikki on ja minua varten vaan;
nyt pois on hän, nyt pois on hän.

Koivun runkoon veistää merkkini saan,
talteen vuolla päivän kun kaipuu jää taa
ja hän on muistoja vaan.

Huojuva pihlajapuu mun laillani itkis ei,
on luottaen vain; kevät tuo sen minkä syksy vei,
kun pois on hän, kun pois on hän.

Kauan mä itkin, kauan jäin taaksein katsomaan
ja tuolla ne kukkaset on vain oottaen poimijaa;
nyt pois on hän, nyt pois on hän.

Koivun runkoon veistää...

Noita muistoja, jotka enää kiusaa mua ei,
joita joskus vain poimin itseksein.
Jotka säilyy ja seuraa, vaan ei esteiksi tuu;
jotka hiipuvat hiljaa kuin hehku nuotiopuun.

Korkean harjun laelle nousen seisomaan;
auringon kultaa ja tuulikylpyjä nauttimaan;
nyt pois on hän, nyt pois on hän.

Koivun runkoon veistää merkkini saan;
talteen vuolla päivän kun kaipuu jää taa
ja hän on muistoja vaan.

M. Haavisto


N:RO YKKÖNEN

Anna tulla, huuda vaan;
kaikille voit kailottaa!
Mikäs sun on ollessas,
mun kainalossain maatessas.
Hei, hei; oon sun numero ykkönen.
Ei Räikkönen, ei Litmanen,
mä oon sun numero ykkönen!

Tuskin toiset uskoiskaan;
ei tähdet hollywoodinkaan
sua jaksa silloin kiinnostaa
kun vierailulle minut saat.
Hei, hei; oon sun numero ykkönen.
Ei Kuustonen, ei Läntinen,
mä oon sun numero ykkönen!

Hau, hau, hyvältä tuntuu, hyvältä tuntuu!
Hau, hau, hyvältä tuntuu, hyvältä tuntuu!

Kyllä kelpaa tuulettaa,
onnitelkaa voittajaa;
paistattelen vuoteessas,
on palkintonain kalleinpas.
Hei, hei; oon sun numero ykkönen.
Ei Räikkönen, ei Litmanen,
mä oon sun numero ykkönen!

Hau, hau, hyvältä tuntuu, hyvältä tuntuu!
Hau, hau, hyvältä tuntuu, hyvältä tuntuu!

M. Haavisto


THUNDER AND LIGHTNING

Thunder and lightning
Oh, so frightening
I can still hear your voice in the air.
Thunder and lightning
Alone and crying
Summer’s gone and so are you.

Sky is crying, wind is bending trees,
Here am I with my bended knees.
Thunder and lightning,
Alone and crying
Summer’s gone and so are you.

I recall the time in lovely May,
Spring was warm, love was pure and true
You were mine to stay.
Gone is June, gone is sweet July
Then came August; took my sweet one and left me here to cry.

Thunder and lightning,
Oh, so frightening
I can still hear your voice in the air.
Thunder and lightning,
Alone and crying
Summer’s gone and so are you.
(So are you, so are you)

M. Haavisto


TALVINEN AAMU

Näen eessäni talvisen aamun,
niin kauniin ja hiljaisen.
On sunnuntai ja kotiin saavun,
olen viettänyt yön ajaen.
Hetkeks seisahdan rappusten pieleen
ja savukkeen huulillein vien;
nuo kaukaiset maat palaa mieleen,
sinne viettää mua muistojen tie.

Kai harvempi niin paljon kokea voi
kuin hän, joka matkustaa saa.
Ja kai harvemman sydän niin kaipausta soi;
minun kaipuuta on tulvillaan.

Joskus kadehdin naapurin poikaa;
jäädä saa luokse rakkaiden,
kun räntää niskaani roikaa
ja tuuli on melkoinen.
Mutta pihalta tielle kun pääsen
niin vapauden tunnistan taas
ja parempaa kohdallain näe en;
kiitän luojaa kun kulkea saan.

Kai harvempi...

Ristiriitoihin toisinaan joudun
ja kaiken niin turhana nään;
näillä tunneilla elämänkoulun
opin saan kautta kantapään.
Näen eessäni talvisen aamun;
niin kauniin ja hiljaisen.
Siitä että taas hengissä saavun,
lausun hiljaisen kiitoksen.

Kai harvempi...

M. Haavisto