Sanoituksia / Lyrics / Texte
Hollolasta Teksasiin (2007)


TUNNELIN SUULLA

Pimeän tunnelin läpi sä saatat mua,
pimeän tunnelin läpi mä saatan sua.
Tässä kohtaa on useat kääntyneet,
on tähän katkennut monien tie.
Me aiomme jatkaa; me aiomme onnistua.

Sinun katseesi oli kuin lapsosen,
jolle keskellä leikkejään
jotakin ikävää yllättäen
pihan varjoista näytetään.

Pimeän tunnelin läpi sä...

Olet oppinut heikkoutta vihaamaan,
se vain halvoissa lehdissä myy.
Ja se nilkkaamme iskeä koettaa,
niin kuin polulla vaaniva kyy.

Jos tässä kohtaa me käännyttäis
ja heitettäis aiottu pois,
pian samasta itsemme löydettäis,
joku toinen vain rinnalla ois.

Pimeän tunnelin läpi sä saatat mua,
pimeän tunnelin läpi mä saatan sua.
Tässä kohtaa on useat kääntyneet,
on tähän katkennut monien tie.
Me aiomme jatkaa; me aiomme onnistua.
Me aiomme jatkaa; me aiomme onnistua!


TYÖN HEDELMÄT

Vatkaa kulta, vatkaa vaan
uudestaan ja uudestaan.
Päivän postin murheineen
ulvon yöhön hiljaiseen.

Keinu kulta, liiku noin -
vaikka aamuun jatkaa voin!
Sielun myisin milloin vaan,
hetken kun näin olla saan.
On kuumat kyyneleet asvalttiin jäähtyneet.
Taas huomaan työni palkinneen…

Auta ei luovuttaa,
henget korvaan kuiskuttaa:
”Soita poika, soita vaan.
Laita kultas vatkaamaan.”
On kuumat kyyneleet asvalttiin jäähtyneet.
Taas huomaan työni palkinneen…


OON MIKÄ OON (I AM WHAT I AM)

Olin poikanen vasta kun tapasin Baddingin;
näin silloin silmästä silmään lapsuuteni sankarin.
Ja jos paljon kysymättä jäi,
niin kumminkin muistan äijän sanoneen näin:
”Oo mikä oot, ja kaikki on oikeinpäin.”

Mä oon mikä oon, enkä mitä tahtovat muut.
Teillä toiveita piisaa, mut mä tällaisena eteenne tuun.
Eikä väliä oo iälläin, kunhan kipinä säilyy vain sisälläin.
Oon mikä oon, ja kaikki on oikeinpäin!

Syyttelet mua asioista joita teen.
Ellen liikaa juo niin helppoihin naisiin meen.
Ja vaikket musta hyvää saa,
niin luulenpa vain, et kovin pahaakaan?
Mä oon mikä oon, et muuta mua milloinkaan.

Joo, mä oon mikä oon, enkä mitä tahtovat muut.
Sulla toiveita piisaa, mut mä tällaisena eteesi tuun.
Eikä väliä oo iälläin, kunhan kipinä säilyy vain sisälläin.
Oon mikä oon ja kaikki on oikeinpäin.
Hei, oo mikä oot, ja kaikki on oikeinpäin.
Kulta, mä oon mikä oon, ja kaikki on oikeinpäin.


SAMA VANHA MAANTIE

Oot viikon tuijottanut seiniin.
Ei sulle oikein mikään käy.
Kuin vetäytynyt omaan leiriin,
ei hymyn häivääkään taas näy.
Ja sanot, ettet enää kestä,
sanot: ”täytys tuulettaa...”
Vastaan siihen, etten estä,
sanon: ”Anna mennä vaan!”

Se on se sama vanha maantie,
joka luokseni sut joskus toi.
Se piki-, pikimusta maantie,
jota loputtomiin jatkaa voi.

Pitäiskö mut panna hoitoon?
Kuukaudeksi lepäämään?
Tuhat tulimmaista soikoon!
Ei kuollutta saa heräämään.
Kun rantakalliolta katsoo,
aavistaa voi yhteyden.
Kukin tekee niin kuin tahtoo,
mennessäni lohkaisen:

”Hei kulta, se on se sama vanha maantie,
joka luokseni sut joskus toi.
Se piki-, pikimusta maantie,
jota loputtomiin jatkaa voi.”


PAM PAM PAM

Mennä en saisi, silti mä meen langeten uudelleen.
Tulla et saisi, silti sä tuut uhraten kaiken muun.
Loistava aamu, päivä on uus.
Taas tasapainoisuus
hetkeksi löytyi, haaveilin
sen kestävän kauemmin.

Mutta pam, pam, pam, minun sydämeni lyö,
ham, ham, ham, himo viisauteni syö.
Pam, pam, pam, meidän sydämemme lyö,
ham, ham, ham, halu kunniamme syö.

Kaikki ne toivoi hartaimmin, puhtaana säilyisin.
Vaikka ne luuli, nukkunut en; näin teot isien.
Parhain viisaus muuttumaton,
kuiskaus kaunein on.
Kun sitä ääntä seuraisin,
rauhani löytäisin...

Mutta pam pam pam...

Haikea virsi raskaana soi,
syntini myönnän taas.
Ihmisen poika toivoa voi,
uskooko milloinkaan?

Koska pam, pam, pam, minun sydämeni lyö,
ham, ham, ham, himo viisauteni syö.
Pam, pam, pam, meidän sydämemme lyö,
ham, ham, ham, halu kunniamme syö.


2.5. -86

Jotain kuin muistoksi jättääksein
vessan seinään raaputuksen tein.
Uskoin, piankin tuhkaksi palaisin -
ja kaikki tuo vain vuoksi Mirjamin.

Kavereille pistin kierroksen.
Salaperäisenä nyökäten
hyvää toivotin, pois kupin kumosin -
ja kaikki tuo vain vuoksi Mirjamin.

”Minä olin täällä 2.5. -86”,
niin naiivi ja niin herkkä itkemään.
Nyt tumma puku päällä
minä kuljen, tilanne on uus -
mul on ruosteenestosuojaus elämään.

Suljen vyöni, kädet huuhtelen.
Seinäkirjoitusta hymyilen...
Maksoin takaisin, enää tuskin itkisin
vuoksi minkäänlaisen mirjamin.

”Minä olin täällä 2.5. -86”,
niin naiivi ja niin herkkä itkemään.
Nyt tumma puku päällä
minä kuljen, tilanne on uus;
mul on ruosteenestosuojaus elämään.

Nyt tumma puku päällä
minä kuljen, tilanne on uus -
mul on ruosteenestosuojaus elämään.


HOLLOLASTA TEKSASIIN

Olen pyytänyt voimaa ukko-jumalalta,
itkenyt tuskaani bordellin rappusilla,
turvannut pappiin ja ammattiauttajiin.
Olen huuhtonut kaipuuta halvalla viskillä,
kurjana nyyhkinyt baaritiskillä,
koittanut konsteja hitaista nopeisiin.

Hei, vielä muistatko aikaa kun sylikkäin istuttiin,
kun käsi kädessä käytiin, pussattiin ja haaveiltiin?
Nyt sanot: ”Pitkä on matka Hollolasta Teksasiin.”
Ihan niin! Mut vielä pitempi lie nyt matka toistemme sydämiin...

Nyt elän rakkauden puutteessa, kaipaan hellyyttäsi.
Kuin suuri aukko olisi sisälläni.
Mikset sä huomaa, mikset kuule mua?
Minun mieltäni painaa kamala halipula.
Oon niin kuin jäässä, enkä tästä sula,
jos et jo huomaa, kuinka kaipaan sua.

Hei, vielä muistatko aikaa kun sylikkäin istuttiin,
kun käsi kädessä käytiin, pussattiin ja haaveiltiin?
Nyt sanot: ”Pitkä on matka Hollolasta Teksasiin.”
Niinpä niin! Mut vielä pitempi lie jo matka toistemme sydämiin...


IHMEITÄ

Sanot, ettet usko ihmeisiin,
mutta uskot kyllä kaiken minkä näät.
Sanas minut saavat mietteisiin;
Mitä mahtaa liikkua sisällä sun pään?

Veka oli tuomittu laitoksiin,
vankiloihin hullujen huoneisiin.
Siitä mustaa valkoisella on, siellä lopussa seisoo: ”Tapaus toivoton.”
Yhtä kaikki, hän kokikin muutoksen ja alkoi elää elämää ihmisen.
Nyt mikään viittaa ei eilisiin, kun hän kadulla kulkee ja meitä tervehtii.

Voit osua tällaisiin tapauksiin alla tän auringon.
Ja jos ei ne kuulu ihmeisiin, niin vastaa, mitä ne on?

Sanot, ettet usko…

Sini jätti perheensä aikanaan - kun viini vei,
niin voinut ei muutakaan.
Ensin pintapaikoissa karkeloi,
kunnes löysi niin alas, ettei alemmas löytää voi.
Kun Sini valmis oli jo kuolemaan
ja viime taipaleen taittamaan,
tuolta matkalta löysikin vapauden ja niin palasi elämään alta siltojen.

Voit osua tällaisiin tapauksiin alla tän auringon.
Ja jos ei ne kuulu ihmeisiin, niin vastaa, mitä ne on?

Se ei oo ihme, jos juoppo juo,
taikka harhojaan hullu luo.
Mikä ihme on sellainen,
jonka kulun veikkaa jo alussa jokainen?
Siellä jotkut kestävät kauemmin
ja kaatuvat muita hitaammin.
Mut on aina ennuste lohduton, siksi jokainen palannut kuin ihme on.

Sanot, ettet usko ihmeisiin,
mutta uskot kyllä kaiken minkä näät.


SKOUDEN PILLIT

Olin neljäntoista vain,
kun ensikerran kuulla sain
mulle skouden pillien ulvovan.
Pumppu takoi rinnassain,
kun juoksin pois ja takanain
kuulin skouden pillien ulvovan.
Kai myös myöhemmin edelleenkin pelkäsin,
mut pelon visusti pois piilotin.
Juoksin pois tai kiinni jäin,
muuttanut en tyyliäin -
kuulin skouden pillien ulvovan.

Nyt istun tässä vaan,
ne kohta täyttää pihamaan,
ja kuulen skouden pillien ulvovan.
Kai jo viime tempun tein,
kun ryyppyfrendin hengen vein,
nyt ootan skouden pillien ulvovan.
Jos aina aiemmin lain kouraa pakoilin,
nyt mä lepäämään vain tahtoisin.
Voitte viedä minne vaan,
väsynyt oon juoksemaan -
jo kuulen skouden pillien ulvovan.
Jo kuulen skouden pillien ulvovan.


IHMISTEN ASIOITA

Seitin kudoit ympärilles - kohta seittiis sotkeuduit.
Miten myöntää ystävilles, että solmuun ajauduit?
Verkossa sätkytellen ootat nyt vapauttajaa.
Luojan pieni lempilapsi etpä tainnut ollakaan.
Luotit viheltäjän tuuriin, paljon siirsit huomiseen.
Nyt et vastaa soivaan luuriin,
pelkäät laskun langenneen.
Jospa ne huomaa kaiken, jos ne saapuu kostamaan?
Luojan pieni lempilapsi etpä tainnut ollakaan.

Ihmisten asioita nää on vaan,
eikä sen kummempia milloinkaan.
Ei mitään liian tummaa eessäs näy.
Hei, usko pois, meille vain hyvin käy.
Paljon olet tehnyt, yhä paljon sulta tekemättä on.
Kukaan ei oo liian hyvä, kukaan ei läpeensä kelvoton.
Et luota minuun, etpä myöskään joudu pettymään:
Kun katsot itseäsi, läpi minunkin myös näät!

Ihmisten asioita nää on vaan,
eikä sen kummempia milloinkaan.
Ei mitään liian tummaa eessäs näy.
Hei, usko pois, meille vain hyvin käy.


VIHELLYS

Viheltelen ja syljeskelen vaan.
Viheltelen ja syljeskelen vaan.
Räntää lentää, ja pitäs olla talvi.
Painan töitä, mutten mitään hanki...

Kuules äijä, älä yhtään yritäkään.
Sä et pysty nenästä mua vetämään.
Mee jo siitä, tai teen jotain tyhmää.
En ole juttutuulella nyt yhtään.

Vihainen ämmä katua pitkin hoippuu.
Törmäilee itte, ja muita sokeiks haukkuu.
Tollaset ämmät pitäs panna kaappiin.
Tollaset ämmät.

Mikäs nyt, kun lauluja ei synny?
En aio olla halpamainen nynny.
Mikäs tässä, viheltelemässä.
Tiedän tarkkaan mitä olen tekemässä...


POHJASAKKAA

Itsetuntoni jo varhain veitte.
Totuin arkuuteen ja häpeään.
Mulle helvetin koulusta teitte.
Ellen muuta, opin pelkäämään.
Riviin laitoitte, josta luokan parhaat
pääsi joukkueensa valkkaamaan.
Muistan pilkan sen ja maun karvaan -
viivalle viimeisenä jäin seisomaan.

Nyt ne vie kuin roistoa mua
syytellen, etten voi sopeutua.
Valtakunnan pohjasakkaan
silmissään saan lukeutua.

Mulle näytitte, kuinka viinaa juodaan.
Kuinka poltetaan ja kiroillaan.
Teidän seurassa opin roolit luomaan,
opin kierosti pelaamaan.
Kannustitte mua huutaen voittoon,
häpesitte kun toiseksi jäin.
Kun putkan pahnoilta tulen aamunkoittoon,
tuskin sylkäisette minuun päin...

Nyt ne vie kuin roistoa mua
syytellen, etten voi sopeutua.
Valtakunnan pohjasakkaan
silmissään saan lukeutua.


VIIMEINEN KEIKKA

On hiljainen yö, ja kuu vain loistaa,
hellitän reunaan tien.
Tuossa on tulta, tilkkanen bensaa -
tuumani toimeen vien.

Panen pukupussin tuleen! Panen pukupussin tuleen!
Hartaana liekkejä katson.

Mutkissa tien vuosien mittaan
Mersuni naftaa joi.
Tässä se on kulkijan maali,
siintävä aamunkoi.

Panen pukupussin tuleen! Panen pukupussin tuleen!
Hartaana liekkejä katson.

Hyvästi tiikerihai, jo poika osansa sai!
Smokkipukuni moitteeton pian tuhkaa vain on,
joka kadoten leijuu pois maailman tuuliin...

Tyylillä tein viimeisen keikan,
kiittelin jälkeen työn.
Kättelin myös järkkäri-Eikan,
kaasutin selkään yön.

En mene sinne enää! Mä en mene sinne enää!
Hartaana liekkejä katson.

Hyvästi tiikerihai, jo poika osansa sai!
Smokkipukuni moitteeton pian tuhkaa vain on,
joka kadoten leijuu pois maailman tuuliin...


SYKSY (Vanha metsuri)

Puissa tuoksuu syksy,
kun ravaan polkuja pitkin.
Luulin, etten pysty,
kunnes peliin kaikkeni pistin.
Kuolema huokaa lohdutellen,
kiire on keksintö ihmisten.
Jos olet luojan renki,
miksi suret huomisen töitä?
Vai liekö paha henki,
sinut panee valvomaan öitä?
Kuolema huokaa lohdutellen,
kiire on keksintö ihmisten.

Toiveen, jonka lapsuudessa laadin haaveissain
kymmenkertaisesti vähintäänkin toteen sain.
Vaan ei auta olleen päivän loistoon uinahtaa,
antaa ruskan tulla, pohjantuulen puhaltaa...

Puissa tuoksuu syksy,
ajatus ei neuvotta juokse.
Laavulla palaa lyhty,
kun tulen vanhan metsurin luokse.
Kuolema huokaa lohdutellen,
kiire on keksintö ihmisten.
Kuolema huokaa lohdutellen,
kiire on keksintö ihmisten.